Kun mun vanhemmat saivat kuningasidean muuttaa Suomeen vuonna 1990, he valikoivat uudeksi asuinpaikaksemme Lapuan.
Ensinnäkin olin kuolla shokkiin kun mua kehotettiin pakkaamaan koko elämä laatikoihin kesälomalla parin viikon varoitusajalla.
En edes viitsi kirjoittaa mitä traumoja se teki 17-vuotiaalle nuorelle.
Kun sit tultiin Lapualle eka kerta (mun elämässä), oli kuolla shokkiin uudestaan.
Oli meinaan melkoinen kulttuurishokki muuttaa Södertäljestä Lapualle.
Viimeinen naula arkkuun oli meidän uusi koti jonka meidän vanhemmat oli valikoinnut meille.
Se oli vanha kyläkoulu joka sijaitsee 10 km Lapuan keskustasta.
Voitte varmaan arvata etten viihtynyt siellä kauan.
Heti kun täytin 18 ja sain ajokortin häivyin Pietarsaareen ja aloitin oman elämän Kristerin kanssa.
Tänään kun ajettiin Pietarsaaren ja Alavuden kautta Seinäjoelle, ajettiin sen vanhan kyläkoulun ohi jossa asuin ensimmäiset 10 kuukautta Suomeen muuton jälkeen.
Mantereen vanha kyläkoulu
Koulu on nyt ihan rapistunut.
Se seisoo tyhjillään ja kylmänä eikä kukaan vaikuta huoltavan sitä.
Meidän asunto oli koulun alimmaisessa kerroksessa vasemmalla puolella kuvasta katsoen.
Meidän yläpuolella asui vanha (juoppo) talkkari.
Mun vanhemmat teki takapihalle ryytimaan josta ei enää ollut mitään jäljellä.
Meidän vanha kuivausteline oli kuitenkin tallessa.
Viinimarjapensaat oli villiintynyt eikä ruohoa ole leikattu vuosiin.
Oli outo tunne käydä siellä, mutta voin sanoa että inhoan tuota taloa ja koko Lapuaa edelleen, oli se vaan niin traumaattista aikaa.
Se on nyt kuitenkin loppuun luettu luku mun elämässä, mulla ei ole mitään kytköksiä siihen läävään enää.
Over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti