Sunnuntaina paistoi aurinko pitkästä aikaa.
Krister halus lähteä marjaan ja samalla tarkistaa joko sieniä näkyy.
Tuumasta toimeen siis.
Keitettiin termariin kahvit, tehtiin mehua pulloon ja löydettiin donitsipaketti kaapista.
Pakattiin kaikki reppuun, pyyhittiin pölyt marjapoimureista ja sangoista.
Käveltiin kilometri eikä löydetty yhtään sientä, ei mustikkaa eikä puolukkaa.
Normaalisti sangot olisi jo puolillaan sieniä.
Sitä se metsän raivaaminen tekee.
Viime syksyllä nimittäin metsä harvennettiin ja jäljelle jäi muutama onneton mänty ja möyhitty maa :-(
Pian alkoi piskottelemaan ja mentiin puun alle sadetta suojaan.
Mutta sade sen kuin yltyi.. ja yltyi.. ja yltyi...
Lopuksi meidän oli vaan pakko lähteä kotiin ripein askelin.
Oltiin kuin uitetut kissat kun päästiin kotia.
Kylmiä ja märkiä.
Syötiin eväät alakerran terassilla :-)
Yö meni sit palellessa ja aamulla heräsin kurkku ja korvat kipeänä.
Koko kroppaa särkee ja lämpöäkin on.
Onneksi Krister ja Jesper näyttää välttyneen vilustumiselta.
Ei marjoja eikä sieniä, mutta kokemusta rikkaampia.
Että näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti