Kun astuin sisälle Muhoksen Päivärinteen Saleen siirryin takaisin ajassa 30 vuotta.
Tunnelma oli sama kuin Södertäljeläisessä ruokakaupassa 80-luvulla.
Joka puolella oli eri rotuisia ihmisiä ja arabiaa kuului hyllyjen välistä.
Historia siis toistuu, nyt vaan Suomessa ja 30 vuotta myöhemmin.
Täytettiin Jesperin kanssa ostoskori ja jäätiin hillohyllylle miettimään mitä hilloa ostetaan pannareille.
Seurasin sivusilmällä perhettä joka ihmetteli vihannes/hedelmävaa´an käyttöä.
Pakkohan se oli mennä auttamaan, niitten lapset alkoi nimittäin olemaan levottomia ja huomas miten vanhemmatkin hermostui.
Kysyin englanniksi voinko auttaa ja vanhemmat katsoi minua ihmeessään.
Ei ne osannut englantia, mutta sain selvitettyä niille miten hedelmät punnitaan.
Näytin tomaattien hinnan vieressä olevaa numeroa renkaan sisällä ja osoitin samaa numeroa vaa´alla.
Laitoin heidän tomaattipussi vaa´alle, painoin numeroa ja laitoin hintalapun pussiin.
Näki oikein miten valo syttyi heidän päässä.
Ne toisti kaiken kurkun kanssa ja kiitti kovasti avusta.
Koiraruokahyllyllä kuulin miehen sanovan:
-Madam, madam!
Mun takana seisoi toinen perhe kahden pienen lapsensa kanssa.
Mies alkoi elehtimään ja sanoi englanniksi rice, samalla hän näytti miten riisiä maustetaan.
Tajusin, että se on jotain maustetta vailla.
Ohjasin perheen maustehyllylle, mutta eihän ne ymmärrä mitä pussit ja purnukat sisältää.
Mies toisti arabiksi kahta sanaa.
Pian mulla leikkas, mies on vailla shramia ja kurkumaata.
Valitettavasti kumpaakaan ei löytynyt hyllystä.
Yritin kertoa, että Sale on niin pieni paikka ettei näin eksoottisia mausteita myydä siellä.
Kerroin, ettei suomalaiset laita muuta kuin suolaa riisiin *heh*.
Miehen vaimo otti kanaliemikuutiota hyllystä ja katsoi minua kysyvästi.
Kerroin, että sitä käytetään esim. keitoissa ja liemissä ja että se on maustekuutio sisältäen eri mausteita ja rasvaa.
Näytin, että on olemassa myös yrtti- ja lihaliemikuutiota.
Vaimo näytti ymmärtävän mitä sanoin ja laittoi kanaliemikuutiot ostoskoriin.
Lopuksi vanhemmat kiitti minua vuolaasti.
Kun päästiin kaupasta ja istahdettiin autoon Jesper sanoi:
-Äiti, sä puhuit koko ajan englantia siellä. Ja miten sä ymmärsit kun se mies puhui sulle arabiaa?
-Jesper, olin samanlaisessa tilanteessa sinun iässä kuin sinä olet nyt. Södertäljeen tuli paljon pakolaisia kun olin pieni eikä nekään osaneet ruotsia kun ne tuli sinne. Joka puolella puhuttiin arabiaa; bussissa, kaupassa, koulussa, pihalla jne.
Olen nyt pari päivää miettinyt tuota kauppaepisodia, Jesperin kommenttia ja mun käyttäytymistä.
Autan mielelläni ihmisiä koska joku päivä minäkin ehkä tarvitsen apua ja toivon että saan apua silloin.
En auta rahallisesti enkä anna omasta.
Jokaisen on pärjättävä omillaan ihan kuten minunkin on ollut pärjättävä omillani kun on ollut vaikeita aikoja, ei kukaan ole mua auttanut.
Mutta, voin opastaa miten suomalaisessa yhteiskunnassa (kuten kaupassa) toimitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti