Miten se sanonta meni Suutarin lasten kengistä?
No, se pätee ainakin meillä.
Vaikka siivotaan työksemme, niin kotia ei enää jaksa siivota kun työpäivä päättyy.
Mutta kun kevätaurinko tekee temppunsa, ei voi muuta kuin aloittaa joka keväinen siivousurakka.
Mua alkoi oikein inhottamaan kun lauantaina aurinko paistoi meidän keittiöön.
Kaappien ovet oli niin törkyset, että aloitin urakan heti.
Pyyhin ovien ja laatikoitten ulkopinnat ja nyt ne taas kiiltää valkoisena.
Pahin pölyn ja rasvan kerääjä meidän keittiössä on kuitenkin liesituuletin.
Ritilätkin oli palksun rasvan peitossa kun ollaan tehty ranskalaisia rasvakeittimellä sen alla.
Eilen laitoin ritilät tiskikoneeseen ja tänään kuurasin tuulettimen.
Tuo lasilevy tuulettimessa on kyllä kauhea lian kerääjä.
Nytkin mun piti puhdistaa se ihmesienellä ennen kuin kaikki rasvat irtosi.
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka säilyttää mausteita tuossa lasin päällä.
Eräs tuttava tekee niin ja tuuletin on ihan hirveän näköinen, ne ei ole varmaan ikinä (15 vuoteen) pessyt sitä *YÖK!*
Sain nyt kuitenkin kuurattua meidän liesituulettimen ja keittiön kaapit.
Hellan levy pitäisi myös puhdistaa ja rasvakeittimeen vaihtaa taas öljyt, mutta sen teen kun seuraava inspiraatio iskee.
Inspiraatiosta puheen ollen.
Tuo aurinko inspiroi kummasti kevätsiivoukseen.
Vaikka ulkona paukkuu tälläkin hetkellä -27 asteen pakkaset, niin kevättä on jo selkeästi ilmassa.
Taidan tuoda vähän keltaista sisustukseen pian, Pääsiäiseen on kuitenkin enää kolme viikkoa.
