Jesper rakastaa eläimiä ja eläimet rakastaa Jesperiä.
Igor
(vasemmalta) Tiuku, Leevi ja Tassu
Kuvat kertovat kaiken.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Kaaos moottoritiellä!
6.3.2013
Oltiin Kristerin ja Jesperin kanssa matkalla kotia Oulusta josta oltiin haettu sohva.
Lähdettiin moottoritien kautta Kaakkurin Citymarkettiin ensin ruokaostoksille.
Kun päästiin moottoritielle Krister huomas välittömästi, että nyt on huono ajokeli ja nosti kaasujalkaa.
Oltiin NRS:n pakettiautolla liikenteessä.
Minä juttelin puhelimessa työasioita ja Jesper höpötti omia juttuja meidän välissä.
Yhtäkkiä huomasin kun jotain suurta lensi ilmaan meidän edessä.
Huusin hysteerisenä:
-Nyt tulee kolari, nyt ajetaan kolari. V****tu, v****tu, jarruta saatana!
Jarrut ei ottaneet yhtään, auto vaan kiihtyi kun Krister yritti jarruttaa.
Laitoin vaistomaisesti vasemman käden Jesperin rinnan päälle ja käänsin koko yläkroppani pojan eteen.
Halusin suojata pojan mahdolliselta iskulta, lasinsiruilta ja siltä että se lentää etuikkunasta ulos.
Koska jarrut ei ottaneet yhtään niin Krister alkoi kääntämään autoa oikeanpuoleiseen lumipenkkaan.
Siinä mentiin n. 30 metriä kunnes auto lopulta pysähtyi ja jäi mahasta kiikkumaan penkan päälle.
Kaikki hiljeni, katteltiin vain toisiamme ja ihmeteltiin mitä oli tapahtunut.
Huomasin että mulla oli vielä puhelin kädessä.
-Haloo, oletko vielä sielä? kysyin henkilöltä jonka kanssa olin juuri jutellut puhelimessa.
-Joo olen, hän vastasi.
-Me ollaan elossa, mutta soitan sinulle takaisin, sanoin ja lopetin puhelun.
Tässä Iltasanomien juttu kolarista:
Me siis ajettiin hevoskuljetuksen takana joka oli iskeytynyt vieressä ajavaan rekkaan ja sinkoutui ilmaan.
Muistan kuinka näin koko lennon ja iskun hidastettuna, kun jotakin isoa yhtäkkiä hajosi atomeiksi ilmassa meidän silmien edessä.
Tämä oli näky meidän edessä:
Hevonen menehtyi
Ensin en tajunnut että kyseessä oli hevoskuljetus ja kun näin liikehdintää romun joukossa luulin että se oli ihminen.
Pian kuitenkin tajusin, että maassa makoi hevonen.
Tilanne oli ihan kaoottinen; poika itki, ihmisiä juoksi moottoritiellä, hevonen sätki, näkyvyys nolla lumimyrskyn vuoksi ja autoja ajoi ohi kovalla vauhdilla.
Pelkäsin koko ajan että joku ajaa meidän perään kunnes tajusin sanoa Kristerille, että laittaa oranssin työmaavilkun auton katolle.
Pian pelastuslaitos tuli paikalle koska he olivat jo matkalla meidän edessä tapahtuneelle kolaripaikalle.
Tämä kolari oli tapahtunut muutama hetki ennen meidän kolaria.
Hevonen siis eli vielä, mutta oli shokissa.
Noin 45 min. he joutuivat odottamaan eläinlääkäriä joka tuli lopettamaan hevosen paikan päälle.
Me oltiin 1,5 h jumissa lumivallissa ennen kuin hinausauto veti meidän pois siitä.
Voin sanoa, että koko kroppa tärisi tämän kokemuksen jälkeen, vieläkin ihan puistattaa kun muistelee koko tapahtumaa.
Poika on miettinyt paljon kuolemaa tämän jälkeen ja pelkää edelleen liikenteessä.
Meillä oli suojelusenkelit matkassa sillä meille ei käynnyt kuinkaan!
torstai 4. huhtikuuta 2013
Vahinkoilmoitus nro 5678 (tai jotain sinne päin)!
Jesperin opettaja soitti minulle töihin Pääsiäistä edeltävänä viikkona:
-Jesper on kaatunut koulun pihalla ja etuhampaasta on lohjennut pala!
-Mikä hammas? kysyin.
-Rautahammas, vastasi ope.
Voihan video!
Juttelin työkavereitten kanssa asiasta ja ne oli sitä mieltä, että poika pitää kiikuttaa hammaslääkäriin välittömästi.
Hampaaseen voi tulla tummentumaa, se voi kasvaa vinoon, purenta voi muuttua ja irronnut pala pitää paikata.
Soitin koululle ja kysyin kumpa tekee vahinkoilmoituksen tapaturmasta, koulu vai minä.
Kanslisti sanoi, että he tekevät vahinkoilmoituksen mikäli minulle syntyy kustannuksia hammaslääkärikäynnistä.
WTF?!?
Tottakai mulle tulee kustannuksia.
-Sinun pitää käyttää kunnallisia palveluita ja kuittia vastaan saat korvauksen täältä kansliasta, sanoi kanslisti.
Herran Jumala, en mä ala ajamaan Muhoksen ja Oulun väliä omalla kustannuksella.
Me ei nimittäin saada käyttää Oulun terveyspalveluita muuta kuin maksusitoumuksella Muhoksen kunnalta.
Kiitin kanslistia ja sanoin, että haen korvausta omasta vakuutusyhtiöstä.
Tein välittömästi vahinkoilmoituksen netin kautta:
Seuraavaksi varasin ajan:
Aariaan saatiin aika samalle päivälle klo 18:00
Vastaan otti todella ammattitaitoinen ja lasten kanssa hyvin toimeen tuleva nuori miespuolinen hammaslääkäri.
Olin etukäteen ilmoittanut, että poika pelkää hammaslääkäriä ihan hirveästi ja viimeksi paikattiin reikiä nukutuksessa.
Lääkäri tutki pojan hampaan ja rikkokohdan.
Tällä hetkellä rikkokohta vaan hiottiin, mutta kun poika kasvaa isommaksi niin laitetaan etuhampaaseen täyte koska kosmeettinen haittahan siitä tuli.
Purentaa seurataan normaalin hammaslääkäritarkastuksen yhteydessä vuosittain.
Hammas ei heilunut eikä se ole ainakaan vielä tummentunut.
Jesper kertoi, että leukaluita sattuu, mutta kaikki oli senkin puolesta kunnossa.
Käynti maksoi minulle 70 € jonka sain takaisin kokonaisuudessaan vakuutusyhtiöltä viikon sisällä.
Lisäksi sain pienen kilometrikorvauksen oman auton käytöstä.
On se kuulkaa hyvä kun on vakuutukset kunnossa!
Ystävyys!
Ystävänpäivänä sain ilmoituksen postiin saapuneesta paketista.
Valitettavasti en kerinnyt hakemaan sitä heti, mutta kun hain sen niin sisältö paljastui ystävänpäivänlahjaksi.
Ihana ystäväni Katja Turusta oli muistanut minua pienellä lahjalla.
Kalenteri ja parantavia karkkeja
On se ihanaa kun on ystäviä.
Valitettavasti olen tosi huono pitämään yhteyttä ystäviini.
Syytän kiireistä elämäntyyliäni, mutta kuinka kauan voin laittaa kaiken sen piikkiin?
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Halu auttaa kostautuu aina!
Miksi lupaudun aina auttamaan ihmisiä silloin kun he pyytävät apua?
Miksen koskaa osaa kieltäytyä avun annosta?
Sain tänään s-postiin viestin jossa multa kysyttiin apua yhteen työhön liittyvästä asiasta.
Kävin läpi asian, korjasin epäkohdat ja lähetin takaisin työn korjattuna.
Kerroin vielä avun kysyjälle, että kommentit/korjaukset on ainoastaan mun henkilökohtaiset mielipiteet eikä liity mitenkään mun työhöni.
Vastaukseksi sain tosi paskamaisen viestin jossa avun pyytäjä kertoi, ettei hänelle tarvitse laittaa kommentteja virheistä/muutoksista vaan hänen assistentille.
Että näin!
Taas mun ammattitaitoa käytettiin törkeästi hyväksi enkä saanut siitä muuta kuin kottikärryllisen paskaa!
Miksi, miksi minulle aina käy näin?!?
Täällä kotona siis ollaan Jesperin kanssa ja jatketaan sairastamista loppuviikon.
Nestetankkausta
Pojan kuume on noussut 38 asteeseen, päätä särkee, nenä on tukossa, yskä vaivaa eikä ruoka maistu.
Tein pojalle ison mukillisen mehua, laitoin pipareita kulhoon, peittelin pojan meidän sänkyyn ja laitoin leffan pyörimään.
Nyt on jo toinen leffa menossa ja pojan olo on hieman kohentunut.
Jatkan siis ainoastaan pojan hoitoa enkä auta ketään joka pyytää apua!
Igorin hemmottelua!
Työkaveri vinkkas, että hän tietää henkilön joka hakee koiria hierottavaksi.
Tämä henkilö opiskelee koirahierojaksi ja pitää hieroa tietty määrä eri rotuisia koiria.
Sain hänen yhteystietonsa ja laitoin s-postiviestiä, että meillä olisi 7-vuotias Tiibetin Mastiffi Igor joka varmasti olisi hieronnan tarpeessa.
Niinpä hän kävi meillä kotona eräänä tiistaipäivänä hieromassa Igoria.
Rentona
Igor nautti koko tunnin ajan jolloin sitä hierottiin.
Pikkasen se aristi oikeaa nivusta ja vasemman takajalan varpaita, mutta muuten Igor oli oikea mallioppilas.
Illalla Igor alkoi yhtäkkiä leikkimään leluilla jotka sillä oli mukana kun se muutti meille.
Oli mahtavaa nähdä ensimmäistä kertaa kun se leikki leluilla.
Bellakin innostui leikistä ja pian kummatkin koirat heitteli leluja ilmaan, nappas niitä toistensa suusta ja juoksi ympäri kämppää <3
Olen pitänyt koirien hierontaa huuhaana, mutta Igoille se aikankin tekin hyvää ja koira nautti koko ajan.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Työt vienyt naista!
Pitkästä aikaa taas täällä!
Työt on vienyt tätä naista niin ettei aika ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen.
Olen ihan poikki, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Mutta, eiköhän tämä tilanne tästä parane, toivon ainakin että paranee!
Pääsiäinen oli ja meni, se oli enemmän ahdistava kuin rentouttava.
Pojan vuoksi yritin jaksaa.
Ilmat ainakin suosi lomalaisia joten pihalla yritettiin ollaa mahdollisimman paljon ja kerätä aurinkoenergiaa.
Jesper pulkkaili meidän omassa mäessä Igorin kanssa
Igor vetää Jesperiä pulkassa
Mahtavat vauhdit ne ainakin sai aikaiseksi.
Igorilla on huikeat voimat.
Hengästyneet
Ylämäkeä Igor ei sentään jaksanut vetää Jesperiä ;-)
Olihan se koira poikki mäessä juoksun jälkeen ja uni aurinkoisella pihalla maistui.
Rätti poikki
Jesperkin oli ihan poikki ja makkaratkin syötiin makuuasennossa nuotion äärellä.
Toinen joka on rätti poikki
Nyt on sitten Pääsiäinen lusittu ja arki palanut meidän perheeseen.
Valitettavasti se arki toi mukanaan kuumeflunssan.
Poika yskii keuhkoja pihalle, nenä vuotaa ja lämpöä pukkaa.
Kaksi päivää ollaan nyt alustavasti ainakin kotona sairastamassa.
Toivottavasti päästään loppuviikosta töihin ja kouluun.
Oikein hyvää Pyhienjälkeistä arkea kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)