Juhannuksen huumaa!

Juhannus lähestyy ja ollaan mietitty mitä kivaa keksitään tälle vuodelle.

Luettiin blogista mitä ollaan tehty menneinä vuosina.

2016:

Viime vuonna oltiin töissä Kuusamossa ja rakennusvalvoja meinas laittaa meidät töihin Juhannukseksi.

Pääurakoitsija toppuutteli Valvojaa ja sanoi, että Kilposet tarvitsee lepoa.

Kiitos!

Vietettiin Juhannus kotona rentoutuen, saunottiin ja syötiin hyvin.

Tehtiin kotitekoista jäätelöä juhannuskakun sijaan.

2015:

Kevät 2015 oli suoraan Helvetistä, mutta päätettiin että Juhannus pyhitetään perheelle ja levolle.

Pestiin sauna koko perheen voimin, suunniteltiin koko viikonlopun menu, tehtiin saunavihtoja, käytiin Montan leirintäalueella katsomassa kokkoa ja nautittiin yöttömästä yöstä.

2014:

Kun Krister ilmoitti, että se on taas töissä Juhannuksena, menetin hermot.

-Jumaliste, eikö me saada ikinä viettää Juhannusta perheen kesken?

Vuokrasin meille asuntoauton jolla reissattiin perheen voimin koko Juhannus akselilla Muhos-Raahe-Oulainen-Lapua-Iisalmi.

Silloin meihin iski caravaanarikärpänen.

Miten helppoa reissaminen onkaan kun on oma koti mukana.

2013:

Yllätys, yllätys!

Krister oli töissä Juhannuksena, 72 tunnin työputki.

Oltiin Jesperin kanssa kahdestaan kotona ja käytiin illalla Montan leirintäalueella katsomassa kun kokko sytytettiin.

2012:

Jollain ihmeen tavalla Krister oli saanut itsellensä Juhannuksen vapaaksi, miten se on mahdollista?

Käytiin (perinteen mukaisesti) Montan leirintäalueella jossa törmäsin vanhaan työkaveriin ja sen mieheen.

Kutsuttiin heidät kylään Juhannuspäiväksi, Ex temporé bileet on aina parhaat!

Syötiin, juotiin ja paranneltiin maailmaa.

2011:

Kristerillä oli Juhannus vapaa, mä muistan että se olisi aina ollut Juhannuksena töissä.

Ehkä muistan väärin?

Enivei, vuonna 2011 käytiin Montassa, saunottiin kotona ja syötiin hyvin.
Tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun, taidan tehdä sellaisen täksi Juhannukseksi myös.

Ollaan siis vietetty Juhannus aina kotinurkissa.

Välillä Krister on ollut töissä ja välillä vapaana, minä olen aina ollut vapaana.

Kun tekee näitä muisteloita, niin huomaa että me viihdytään tosi paljon kotona.

Kyllähän me reissuissa käydään, mutta juhlapyhät vietetään mieluiten omissa oloissa.
Toiset on kavereitten tai sukulaisten kanssa, me ollaan perhekeskeisiä.
Mihin se viittaa?
Siihen ettei meillä ole kavereita tai sukulaisia?

Kavereita on, mutta kaikilla meidän ikäisillä kavereilla on jo aikuiset lapset.
Ei ne halua viettää juhlia pienten lasten kanssa.

Entä sukulaiset?

Tähän en vastaa, saatte ihan itse arvata miksei vietetä niitten kanssa aikaa ;-)

Viherpeukalo!

-Äiti, kannattaa laittaa noi siemenet multaan, ei niistä muuten kukkia tule.

Mulla on niin viisas poika!



Täyskäännös!

On tämä yrittäminen melkoisen haasteellista.

Ensin ei ole töitä pariin kuukauteen ja pian on niin paljon töitä, ettei pysty kaikkea ottamaan vastaan.

Tehtiin viikonloppuna työvuorolistat loppuvuodeksi ja todettiin, että kesä tulee olemaan TODELLA kiireinen.

Onneksi vastaanotetut työt on kuitenkin Oulussa ja päästään päivittäin kotia.

Tämä on iso helpotus kun ei tarvita järjestää pojalle ja elukoille hoitajaa.

Syksyn aikataulu alkaa myös täyttymään ja näyttää siltä, että silloinkin sadaan olla pääsääntöisesti Oulussa.

Loppuvuosi menee toisella paikkakunnalla, mutta tutulla sellaisella ;-)

Nyt kun tilauskanta alkaa täyttymään yrittäminen on mukavaa.

Kun tilauskanta on tyhjä, yrittäminen on ahdistavaa.

Ei tämä elämäntyyli kaikille sovi.

Lomia ei ole ellei yrityksellä ole varaa palkata työvoimaa.

Viikonloppu- ja pyhävapaita ei ole.

Jos ei pyhinä olla työmaalla, niin silloin hoidetaan ns. konttorihommia kuten kirjanpitoa, veroilmoituksia, markkinointia, verkkosivun päivitystä, tarjouslaskentaa jne.

Mutta se vapaus, se on parasta tässä.

Välillä voidaan myös pitää vapaata ihan keskellä viikkoa.

Pidempiä vapaita ei voida pitää, mutta muutama päivä sinne tänne onnistuu.

Intensiivistä lomailua siis :-D

Nyt on kuitenkin hyvä fiilis, töitä on vaikka muille jakaa.

(En kuitenkaan IKINÄ palkkaa meille ketään, siitä ovat liitot ja työntekijät itse huolehtineet. Työnantajana oleminen on rangaistus tänäpäivänä)

Eläimet meidän elämässä!

Kuten viime bloggauksessa kirjoitin, niin ollaan päätetty vähentää meidän eläinkantaa.

Meillä menee ihan liian paljon aikaa niitten hoitamiseen kun voimavarat on keskitettävä ihan muuhun kuin elukoihin.

Tässä lista kaikista meidän elukoista:

KOIRAT (4 kpl):

Igor, 11,5-vuotias Tiibetinmastiffi Maalahdesta.

Bella, 6,5-vuotias Australianpaimenkoira/Kultainen noutaja mix Muhokselta.

Leo, 7 viikkoa. Luovutetaan tällä viikolla uuteen kotiin.

Hertta, 7 viikkoa. Luovutetaan tällä viikolla uuteen kotiin.

Bella, joka rakastaa vettä ja uimista

KISSAT (3,5 kpl):

Tiuku, 7-vuotias maatiaiskissa Tyrnävältä.

Tassu, 6-vuotias maatiaiskissa Tyrnävältä (Tiukun poika).

Nalle, vuoden ikäinen maatiaiskolli Utajärveltä.

Leevi, joka on ollut omilla teillään jo 2 vuotta. Ikävä on kova, elääkö Leevi vai onko se kuollut?

Leevi, puolenvuoden ikäinen riiviö

GERBIILIT (1 kpl):

Sims, puolivuotias poika Raahesta.

Kun Piff menehtyi juteltiin Jesperin kanssa näistä meidän lemmikeistä.

Jesper sanoi, että nyt ei oteta enää uusia eläimiä, esim. Sims ei saa kaveria.

Lisäksi se odottaa jo innolla, että koiranpennut muuttaa uusiin koteihinsa.

On todennäköistä, ettei Igor ole joukossamme enää kauan.

Kun sen aika jättää, Bellalle ei oteta kaveria.

Bella saa jäädä meidän ainoaksi koiraksi.

Myös kissakanta on täynnä eikä uusia oteta jos joku nyt menehtyy.

Eläimet rajoittaa meidän elämää tosi paljon.

Aina kun lähdetään reissuhommiin, meidän on huolehdittava että niillä on hoitaja, eikä se ole halpaa.

Vaikka ollaan eläinrakkaita, niin omat voimavarat on ymmärrettävä.

Ei enää lisää lemmikkieläimiä.

Julma luonto!

Kolme ja puoli vuotta sitten meille muutti gerbiiliveljekset Piff & Puff

Valitettavasti Puff ei kerinnyt olemaan meillä kovin kauan ennen kuin Tassu-kissa söi sen.

Jollain ihmeen tavalla Tassu sai akvaarion kannen auki ja nappsi Puffin suuhunsa.

Melko pian löydettiin Piffille kaveri Oulaisten kupeesta, Bamse.

Bamsesta ja Piffistä tuli sydänystävät.

Ajateltiin, että Bamse ja Piff haluaa kaverin ja haettiin Bob Oulusta.

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään.

Bamse ja Piff kiusasivat Bobia niin, että se oli siirrettävä omaan asumukseen.

Eikä mennyt kauan ennen kuin Bob kuoli, se nukkui pois yksi yö.

Kaikki tämä tapahtui keväällä/kesällä/syksyllä 2014.

Piff ja Bamse eli kahdestaan kevääseen 2017 kunnes vanhuus vei Piffiltä sydänystävän.

TÄNNE kirjoitin suru-uutisista.

Jonkin aikaa jouduttiin etsimään Piffille uutta kaveria, mutta lopulta sellainen löytyi Raahesta.

Ja pian Sims muutti meille ja kaikki näytti olevan OK.

Piff hyväksyi uuden vauva-kaverin ja otti sen hoitaakseen.

Muutama viikko sitten huomasin, että Piff alkoi käyttäytymään oudosti.

Se yritti koko ajan pois akvaariosta ja oli jotenkin levoton.

Kuitenkin terve ja hyvinvoiva.

Tarkistan päivittäin, että gerbiileillä on kaikki hyvin.

(Vaikka ne on Jesperin gerbiilejä, niin aina aikuisella on hoitovastuu)

Tarkistan että niillä vettä ja ruokaa sekä sen että gerbiilit itse voivat hyvin.

Keskiviikkona illalla ihmettelin mitä Sims touhuaa ja miksi Piff on kaivautunut syvälle puruihin.

Kun katsoin tarkemmin, niin näin että Sims repi Piffiä.

SE SÖI SITÄ!

Herran Jumala, meinasin pyörtyä.

Jossain vaiheessa päivän aikana Piff oli menehtynyt ja nyt Sims söi sitä.

Maha oli vedetty auki ja sisälmykset oli ulkona, toinen etujalka oli purtu irti.

Ei auttanut muu kuin ryhdistäytyä ja poimia pois Piff.

Tietysti Krister on reissuhommissa ja minä yksin pojan kanssa.

Piff ja Bamse on nyt pakkasessa ja odottaa hautajaisia.

Ne haudataan samaan hautaan kun Krister tulee kotiin.

Sims on nyt yksin, mutta kaveria ei hankita sille.

Totuus on se, että nyt karsitaan eläinkantaa, tänne ei tule uusia eläimiä enää.

Mutta, miksi Piff kuoli?

Ei se näyttänyt sairaalta, ikää sillä oli noin 3,5 vuotta.

Gerbiilin elinikä on 3-4 vuotta, ehkä se kuoli vanhuuteen?

Vai tappoiko Sims se kun se saavutti sukukypsyyden?

Voi kun tietäisi.

Kuusenkerkkäsiirappi!

Luin yhdestä blogista, että kuusenkerkkäsiirappia voi tehdä keittämättä.

Sitähän oli heti kokeiltava.

Kuuset on nyt täynnä vaaleanvihreitä vuosikasvustoja, eli täydellinen aika poimia ne.

Lähdettiin Jesperin kanssa metsään poimimaan kerkkiä.

HUOMIOI, ettei niitä saa poimia ilman maanomistajan lupaa.

Meillä oli sille lupa, poimittiin ne omasta metsästä :-D

Kauniin värisiä kerkkiä

Tässä yksi (monesta) resepteistä:

1. Poimi vaaleanvihreitä kerkkiä. Älä huuhtele niitä, silloin niistä häviää kuusen omaa nestettä.

2. Lado lasipurkkiin vuorotellen kerkkiä, hienosokeria ja sitruunanviipaleita niin, että päällimmäiseksi jää sitruunansiivu. Siivun ja kannen väliin pitää jäädä pieni ilmarako, ei siis ihan täyteen.

3. Laita lasipurkki itä/länsi ikkunalle jossa se saa seistä noin kuukauden.

4. Sekoita jä kääntele purkkia kerran päivässä.

5. Kun sokeri on sulannut siivilöi neste.

6. Kaada siirappi puhtaaseen tiiviiseen astiaan ja säilö jääkaapissa. Puhdas siirappi voi säilyä jopa pari vuotta.

Yksinkertaiset raaka-aineet

Siirappi sopii esim. lettujen päällä, teessä, jogurtissa, you name it!

Odotus alkakoon!

Saas nähdä onnistuuko tämä?

Ajattele kylmää talvi-iltaa, lämmin kuppi teetä kädessä jossa on itsetehtyä kuusenkerkkäsiirappia.

Aijai!

Suihkulähde!

Tänään olen siivonnut meidän suihkulähteen joka tehtiin meidän pihalle muutama vuosi sitten.

Viime kesänä en edes tyhjentänyt siitä edellis talven lumien sulaamisvesiä.

Me oltiin niin vähän kotona ettei pihanlaitto kiinnostanut yhtään.

Nyt on kuitenkin kuravesi poistettu ja allas täytetty puhtaalla vedellä.

Ilta-auringossa

Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin viime kesänä, että kun yski nainen antoi ilmaiseksi kukkamukuloita Facebookin kirppariryhmässä, varasin ne itselleni.

Ne oli koko kesän muovipussissa terassin kukkapöydän alla kunnes Krister kaivoi ne maahan loppukesästä.

Muistaakseni siellä oli eri merkkisiä kukkia, en vaan muista tarkalleen ottaen mitä.

Krister kaivoi kaikki maahan ihan sikinsokin, kuitenkin suihkulähteen pidemmälle sivulle.

Ja keväällä alkoi lmestyä kukanalkuja.

Nyt ne on jo nupullaan ja luulen, että ne on Liljoja.

Isoja nuppuja

Luulen, että ne on niitä oransseja Liljoja joita jokaisen mummolan kukkapenkasta löytyy.

Ainakin mun Lilja-mummulla oli niitä ja ihailin niitä aina lapsena.

Hankin itselleni niitä Montan rivariin, mutta ne jäi sinne kun myytiin se, harmi.

Sinne jäi itse asiassa paljon monivuotisia kukkia joita olin istuttanut isoon kukkapenkkaan.

Nyt vaan odotellaan ja jännätään minkälaisia kukkia sieltä nousee.

Hieno tuosta suihkulähdealueesta kuitenkin tulee, kunhan saadaan ympäröivä pihakin kuntoon.