Meidän perhe vietti Juhannusaaton perinteisesti kotona.
Mutta, perinteiden mukaisesti käytiin myös
katsomassa kun kokko sytytettiin.
Pikitiellä
Leirintäalueelle on meiltä kävelymatkaa aika tasan kaksi kilometriä.
Tämä matka taitetaan aina kävellen, Jesperillä on yleensä potkulauta.
On kivaa toivottaa kaikille vastaantuleville pyöräilijöille Hyvää Juhannusta.
Suomen kansa kun on tunnetusti varauksellinen, niin ihmiset aina hämmästyy kun niille toivottaa hyviä Pyhiä :-D
Leirintäalueella kokko odotti sytyttämistä.
Ennen kun kokko sytytettiin ehdittiin nauttimaan Kristerin kanssa oluista terassilla, varmaan eka kerta kolmeen vuoteen :-D
Ei tule turhan usein käytyä viihteellä.
Odotusta ilmassa
Lapsiperheitä oli yllättävän paljon tänä vuonna.
Ja se on hyvä, rauhoittaa juhlioita kummasti.
Kokko sytty kahdeksalta ja pari minuuttia sen jälkeen se oli jo palannut poroiksi.
Oli meinaan "pikkasen" harva kokko.
Bensaa kokkoon ja avot!
Yhdeksän jälkeen oltiin jo kotona.
Sytytettiin oma kokko jonka äärellä istuttiin puoleenyöhön asti.
(jesper meni nukkumaan ja oltiin kahdestaan Kristerin kanssa)
Kuunneltiin musiikkia pienestä matkaradiosta ja vaan nautittiin illasta
Ennen puoltayötä alkoi ensimmäiset pisarat piskottelemaan ja pian satoi niin rankasti, että jouduttiin siirtymään sisätiloihin.
Sadetta ei kuitenkaa pidätellyt kauan ja aamuyöstä päästiin nauttimaan yöttömästä yöstä.
Juhannusyö
Juhannusta vietettiin siis rauhallisesti kotinurkissa.
Montan ja Korkalanvaaran kokoista nautittu, hyvää ruokaa syöty, saunomista ja yhdessäoloa.
Muuta ihminen ei oikeastaan tarvi, ei ainakaan Kilposen perhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti