Juhannuksen huumaa!

Juhannus lähestyy ja ollaan mietitty mitä kivaa keksitään tälle vuodelle.

Luettiin blogista mitä ollaan tehty menneinä vuosina.

2016:

Viime vuonna oltiin töissä Kuusamossa ja rakennusvalvoja meinas laittaa meidät töihin Juhannukseksi.

Pääurakoitsija toppuutteli Valvojaa ja sanoi, että Kilposet tarvitsee lepoa.

Kiitos!

Vietettiin Juhannus kotona rentoutuen, saunottiin ja syötiin hyvin.

Tehtiin kotitekoista jäätelöä juhannuskakun sijaan.

2015:

Kevät 2015 oli suoraan Helvetistä, mutta päätettiin että Juhannus pyhitetään perheelle ja levolle.

Pestiin sauna koko perheen voimin, suunniteltiin koko viikonlopun menu, tehtiin saunavihtoja, käytiin Montan leirintäalueella katsomassa kokkoa ja nautittiin yöttömästä yöstä.

2014:

Kun Krister ilmoitti, että se on taas töissä Juhannuksena, menetin hermot.

-Jumaliste, eikö me saada ikinä viettää Juhannusta perheen kesken?

Vuokrasin meille asuntoauton jolla reissattiin perheen voimin koko Juhannus akselilla Muhos-Raahe-Oulainen-Lapua-Iisalmi.

Silloin meihin iski caravaanarikärpänen.

Miten helppoa reissaminen onkaan kun on oma koti mukana.

2013:

Yllätys, yllätys!

Krister oli töissä Juhannuksena, 72 tunnin työputki.

Oltiin Jesperin kanssa kahdestaan kotona ja käytiin illalla Montan leirintäalueella katsomassa kun kokko sytytettiin.

2012:

Jollain ihmeen tavalla Krister oli saanut itsellensä Juhannuksen vapaaksi, miten se on mahdollista?

Käytiin (perinteen mukaisesti) Montan leirintäalueella jossa törmäsin vanhaan työkaveriin ja sen mieheen.

Kutsuttiin heidät kylään Juhannuspäiväksi, Ex temporé bileet on aina parhaat!

Syötiin, juotiin ja paranneltiin maailmaa.

2011:

Kristerillä oli Juhannus vapaa, mä muistan että se olisi aina ollut Juhannuksena töissä.

Ehkä muistan väärin?

Enivei, vuonna 2011 käytiin Montassa, saunottiin kotona ja syötiin hyvin.
Tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun, taidan tehdä sellaisen täksi Juhannukseksi myös.

Ollaan siis vietetty Juhannus aina kotinurkissa.

Välillä Krister on ollut töissä ja välillä vapaana, minä olen aina ollut vapaana.

Kun tekee näitä muisteloita, niin huomaa että me viihdytään tosi paljon kotona.

Kyllähän me reissuissa käydään, mutta juhlapyhät vietetään mieluiten omissa oloissa.
Toiset on kavereitten tai sukulaisten kanssa, me ollaan perhekeskeisiä.
Mihin se viittaa?
Siihen ettei meillä ole kavereita tai sukulaisia?

Kavereita on, mutta kaikilla meidän ikäisillä kavereilla on jo aikuiset lapset.
Ei ne halua viettää juhlia pienten lasten kanssa.

Entä sukulaiset?

Tähän en vastaa, saatte ihan itse arvata miksei vietetä niitten kanssa aikaa ;-)

Viherpeukalo!

-Äiti, kannattaa laittaa noi siemenet multaan, ei niistä muuten kukkia tule.

Mulla on niin viisas poika!



Täyskäännös!

On tämä yrittäminen melkoisen haasteellista.

Ensin ei ole töitä pariin kuukauteen ja pian on niin paljon töitä, ettei pysty kaikkea ottamaan vastaan.

Tehtiin viikonloppuna työvuorolistat loppuvuodeksi ja todettiin, että kesä tulee olemaan TODELLA kiireinen.

Onneksi vastaanotetut työt on kuitenkin Oulussa ja päästään päivittäin kotia.

Tämä on iso helpotus kun ei tarvita järjestää pojalle ja elukoille hoitajaa.

Syksyn aikataulu alkaa myös täyttymään ja näyttää siltä, että silloinkin sadaan olla pääsääntöisesti Oulussa.

Loppuvuosi menee toisella paikkakunnalla, mutta tutulla sellaisella ;-)

Nyt kun tilauskanta alkaa täyttymään yrittäminen on mukavaa.

Kun tilauskanta on tyhjä, yrittäminen on ahdistavaa.

Ei tämä elämäntyyli kaikille sovi.

Lomia ei ole ellei yrityksellä ole varaa palkata työvoimaa.

Viikonloppu- ja pyhävapaita ei ole.

Jos ei pyhinä olla työmaalla, niin silloin hoidetaan ns. konttorihommia kuten kirjanpitoa, veroilmoituksia, markkinointia, verkkosivun päivitystä, tarjouslaskentaa jne.

Mutta se vapaus, se on parasta tässä.

Välillä voidaan myös pitää vapaata ihan keskellä viikkoa.

Pidempiä vapaita ei voida pitää, mutta muutama päivä sinne tänne onnistuu.

Intensiivistä lomailua siis :-D

Nyt on kuitenkin hyvä fiilis, töitä on vaikka muille jakaa.

(En kuitenkaan IKINÄ palkkaa meille ketään, siitä ovat liitot ja työntekijät itse huolehtineet. Työnantajana oleminen on rangaistus tänäpäivänä)

Eläimet meidän elämässä!

Kuten viime bloggauksessa kirjoitin, niin ollaan päätetty vähentää meidän eläinkantaa.

Meillä menee ihan liian paljon aikaa niitten hoitamiseen kun voimavarat on keskitettävä ihan muuhun kuin elukoihin.

Tässä lista kaikista meidän elukoista:

KOIRAT (4 kpl):

Igor, 11,5-vuotias Tiibetinmastiffi Maalahdesta.

Bella, 6,5-vuotias Australianpaimenkoira/Kultainen noutaja mix Muhokselta.

Leo, 7 viikkoa. Luovutetaan tällä viikolla uuteen kotiin.

Hertta, 7 viikkoa. Luovutetaan tällä viikolla uuteen kotiin.

Bella, joka rakastaa vettä ja uimista

KISSAT (3,5 kpl):

Tiuku, 7-vuotias maatiaiskissa Tyrnävältä.

Tassu, 6-vuotias maatiaiskissa Tyrnävältä (Tiukun poika).

Nalle, vuoden ikäinen maatiaiskolli Utajärveltä.

Leevi, joka on ollut omilla teillään jo 2 vuotta. Ikävä on kova, elääkö Leevi vai onko se kuollut?

Leevi, puolenvuoden ikäinen riiviö

GERBIILIT (1 kpl):

Sims, puolivuotias poika Raahesta.

Kun Piff menehtyi juteltiin Jesperin kanssa näistä meidän lemmikeistä.

Jesper sanoi, että nyt ei oteta enää uusia eläimiä, esim. Sims ei saa kaveria.

Lisäksi se odottaa jo innolla, että koiranpennut muuttaa uusiin koteihinsa.

On todennäköistä, ettei Igor ole joukossamme enää kauan.

Kun sen aika jättää, Bellalle ei oteta kaveria.

Bella saa jäädä meidän ainoaksi koiraksi.

Myös kissakanta on täynnä eikä uusia oteta jos joku nyt menehtyy.

Eläimet rajoittaa meidän elämää tosi paljon.

Aina kun lähdetään reissuhommiin, meidän on huolehdittava että niillä on hoitaja, eikä se ole halpaa.

Vaikka ollaan eläinrakkaita, niin omat voimavarat on ymmärrettävä.

Ei enää lisää lemmikkieläimiä.

Julma luonto!

Kolme ja puoli vuotta sitten meille muutti gerbiiliveljekset Piff & Puff

Valitettavasti Puff ei kerinnyt olemaan meillä kovin kauan ennen kuin Tassu-kissa söi sen.

Jollain ihmeen tavalla Tassu sai akvaarion kannen auki ja nappsi Puffin suuhunsa.

Melko pian löydettiin Piffille kaveri Oulaisten kupeesta, Bamse.

Bamsesta ja Piffistä tuli sydänystävät.

Ajateltiin, että Bamse ja Piff haluaa kaverin ja haettiin Bob Oulusta.

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään.

Bamse ja Piff kiusasivat Bobia niin, että se oli siirrettävä omaan asumukseen.

Eikä mennyt kauan ennen kuin Bob kuoli, se nukkui pois yksi yö.

Kaikki tämä tapahtui keväällä/kesällä/syksyllä 2014.

Piff ja Bamse eli kahdestaan kevääseen 2017 kunnes vanhuus vei Piffiltä sydänystävän.

TÄNNE kirjoitin suru-uutisista.

Jonkin aikaa jouduttiin etsimään Piffille uutta kaveria, mutta lopulta sellainen löytyi Raahesta.

Ja pian Sims muutti meille ja kaikki näytti olevan OK.

Piff hyväksyi uuden vauva-kaverin ja otti sen hoitaakseen.

Muutama viikko sitten huomasin, että Piff alkoi käyttäytymään oudosti.

Se yritti koko ajan pois akvaariosta ja oli jotenkin levoton.

Kuitenkin terve ja hyvinvoiva.

Tarkistan päivittäin, että gerbiileillä on kaikki hyvin.

(Vaikka ne on Jesperin gerbiilejä, niin aina aikuisella on hoitovastuu)

Tarkistan että niillä vettä ja ruokaa sekä sen että gerbiilit itse voivat hyvin.

Keskiviikkona illalla ihmettelin mitä Sims touhuaa ja miksi Piff on kaivautunut syvälle puruihin.

Kun katsoin tarkemmin, niin näin että Sims repi Piffiä.

SE SÖI SITÄ!

Herran Jumala, meinasin pyörtyä.

Jossain vaiheessa päivän aikana Piff oli menehtynyt ja nyt Sims söi sitä.

Maha oli vedetty auki ja sisälmykset oli ulkona, toinen etujalka oli purtu irti.

Ei auttanut muu kuin ryhdistäytyä ja poimia pois Piff.

Tietysti Krister on reissuhommissa ja minä yksin pojan kanssa.

Piff ja Bamse on nyt pakkasessa ja odottaa hautajaisia.

Ne haudataan samaan hautaan kun Krister tulee kotiin.

Sims on nyt yksin, mutta kaveria ei hankita sille.

Totuus on se, että nyt karsitaan eläinkantaa, tänne ei tule uusia eläimiä enää.

Mutta, miksi Piff kuoli?

Ei se näyttänyt sairaalta, ikää sillä oli noin 3,5 vuotta.

Gerbiilin elinikä on 3-4 vuotta, ehkä se kuoli vanhuuteen?

Vai tappoiko Sims se kun se saavutti sukukypsyyden?

Voi kun tietäisi.

Kuusenkerkkäsiirappi!

Luin yhdestä blogista, että kuusenkerkkäsiirappia voi tehdä keittämättä.

Sitähän oli heti kokeiltava.

Kuuset on nyt täynnä vaaleanvihreitä vuosikasvustoja, eli täydellinen aika poimia ne.

Lähdettiin Jesperin kanssa metsään poimimaan kerkkiä.

HUOMIOI, ettei niitä saa poimia ilman maanomistajan lupaa.

Meillä oli sille lupa, poimittiin ne omasta metsästä :-D

Kauniin värisiä kerkkiä

Tässä yksi (monesta) resepteistä:

1. Poimi vaaleanvihreitä kerkkiä. Älä huuhtele niitä, silloin niistä häviää kuusen omaa nestettä.

2. Lado lasipurkkiin vuorotellen kerkkiä, hienosokeria ja sitruunanviipaleita niin, että päällimmäiseksi jää sitruunansiivu. Siivun ja kannen väliin pitää jäädä pieni ilmarako, ei siis ihan täyteen.

3. Laita lasipurkki itä/länsi ikkunalle jossa se saa seistä noin kuukauden.

4. Sekoita jä kääntele purkkia kerran päivässä.

5. Kun sokeri on sulannut siivilöi neste.

6. Kaada siirappi puhtaaseen tiiviiseen astiaan ja säilö jääkaapissa. Puhdas siirappi voi säilyä jopa pari vuotta.

Yksinkertaiset raaka-aineet

Siirappi sopii esim. lettujen päällä, teessä, jogurtissa, you name it!

Odotus alkakoon!

Saas nähdä onnistuuko tämä?

Ajattele kylmää talvi-iltaa, lämmin kuppi teetä kädessä jossa on itsetehtyä kuusenkerkkäsiirappia.

Aijai!

Suihkulähde!

Tänään olen siivonnut meidän suihkulähteen joka tehtiin meidän pihalle muutama vuosi sitten.

Viime kesänä en edes tyhjentänyt siitä edellis talven lumien sulaamisvesiä.

Me oltiin niin vähän kotona ettei pihanlaitto kiinnostanut yhtään.

Nyt on kuitenkin kuravesi poistettu ja allas täytetty puhtaalla vedellä.

Ilta-auringossa

Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin viime kesänä, että kun yski nainen antoi ilmaiseksi kukkamukuloita Facebookin kirppariryhmässä, varasin ne itselleni.

Ne oli koko kesän muovipussissa terassin kukkapöydän alla kunnes Krister kaivoi ne maahan loppukesästä.

Muistaakseni siellä oli eri merkkisiä kukkia, en vaan muista tarkalleen ottaen mitä.

Krister kaivoi kaikki maahan ihan sikinsokin, kuitenkin suihkulähteen pidemmälle sivulle.

Ja keväällä alkoi lmestyä kukanalkuja.

Nyt ne on jo nupullaan ja luulen, että ne on Liljoja.

Isoja nuppuja

Luulen, että ne on niitä oransseja Liljoja joita jokaisen mummolan kukkapenkasta löytyy.

Ainakin mun Lilja-mummulla oli niitä ja ihailin niitä aina lapsena.

Hankin itselleni niitä Montan rivariin, mutta ne jäi sinne kun myytiin se, harmi.

Sinne jäi itse asiassa paljon monivuotisia kukkia joita olin istuttanut isoon kukkapenkkaan.

Nyt vaan odotellaan ja jännätään minkälaisia kukkia sieltä nousee.

Hieno tuosta suihkulähdealueesta kuitenkin tulee, kunhan saadaan ympäröivä pihakin kuntoon.

Toukokuun kirpparimyynti!

Toukokuu oli kiireinen kuukausi.

Oltiin Konnevedellä töissä lähes kolme viikkoa enkä kerinnyt keskittymään kirpparimyyntiin oikeastaan ollenkaan.

Jotakin sain kuitenkin myytyä, sillä tuloa tuli:

102,00 €

Ei taaskaan mikään huikea summa, mutta parempi kuin nolla-myynti.

Mun pitäisi muutenkin ryhdistäytyä myyntihommien kanssa.

Mutta nyt työnteko vie kaiken ajan multa.

Mahtavat melonit!

Se on kesä kun Kilposet kantaa kotia kilotolkulla vesimeloneja kaupasta.

Me syödään varmaan yksi meloni päivässä.

Ne on niin sairaan hyviä!

Kylmä, makea, mehukas meloni... Aaaah!

Minimelonit on parhaita ja tällä hetkellä todella edullisia.

Paikallinen S-Market myy niitä 0,98 €:n kilohintaan.

Käykäähän ostamassa vesimeloneja!

Vapaana kulkevat kissat!

Jos kuulutte johonkin Puskaradioon Facebookisa tai vastaavaan yhteisöön, ette ole voineet välttää kissavihaa joka on valloillaan siellä.

Ihmisiä häiritsee ihan hirveäsi vapaana liikkuvat kissat.

Ollaan loukuttamassa niitä, viemässä löytöeläinkoteihin, ollaan jopa valmiina ampumaan ne hengiltä.

Ymmärrän kyllä, että kollin pissa haisee hirveälle.

Ja onhan se inottavaa kun ne tekee tarpeensa kukkapenkkeihin tai hiekkalaatikoihin.

Mutta, mikä saa ihmiset vihaamaan niin silmittömästi?

Meillä on kolme kissaa; Nalle, Tassu ja Tiuku.

Kaksi leikkaamatonta kollia ja leikattu narttu.

Meidän kissat kulkevat vapaasti ulkona.

Ne voi olla viikkotolkulla pois kotoa ja yhtäkkiä ilmaantua oven taakse.

Yleensä ne kuitenkin käy kotona syömässä kerran päivässä.

Ne huolehtii siitä ettei meillä ole tuholaisia pihalla.

Paitsi Tassu joka syö ainoastaan kaupan purkkilihaa.

Toki siinä sivussa voi henkensä menettää muutama pikkulintu ja orava.

Mutta enemmän lintuja lentelee ikkunoihin ja oravia jää auton alle kuin meidän kissat niitä tappaa.

Sit on nämä henkilöt jotka valittavat koirankakasta.

Jos asuisin keskustassa, poimisin kakat.

Nyt kun kuitenkin asun metsässä, en todellakaan poimi kakkoja.

Oman pihan kakat toki haravoin/lapioin ja heitän metsään.

7 viikkoinen Hertta-tyttö

Myös ihmisiä, joitten koirat karkaa, syyllistetään eläinten laiminlyönnistä.

Meidän pihalla käy naapurin koira lähes päivittäin, eikä se mua haittaa.

Miksi haittaisi, ei se mitään pahaa tee.

Ja jos se kakkaa, niin sit me siivotaan se pois.

Meidän Igor on melkoinen Houdini ja karkaa ovesta kuin ovesta.

Eihän me sitä tahallaan päästetä vapaaksi, se vaan osaa avata kaikki ovet.

Tästä eräs naapurin rouva haukkui minut pystyyn.

Seisoin yöpukusillani pururadalla, pidin Igoria kaulapannasta (olin juuri saanut kiinni sen) ja otin vastaan haukut naapurilta.

Pyysin anteeksi ja yritin kertoa, että Igor karkailee, mutta ei se halunnut kuunella mua.

Tämän episodin jälkeen kielsin heitä ulkoilluttamasta omaa piskiään meidän yksityistiellä.

Josta tietysti sain haukut ja naapurin rouva oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus paskottaa koiraansa meidän pihalla.

Ei ole kuitenkaan mammaa näkynyt meidän pihalla enää.

Mutta, jos jokin saa minut näkemään punaista se on hevostyypit.

Nämä maailmanomistajat saavat omasta mielestä kulkea missä vain koniensa kanssa ja muitten on hypättävä ojaan kun he tulevat.

Täällä meidän lähistöllä on muutama talli, mutta eräs tallinomistaja luulee omistavansa lähimetsät.

Se jopa järjestää kaupallisia ratsastusretkiä lähimaastoon.

Ja tämä lähimaasto sattuu olemaan meidän maita.

Meidän tietäkin käytetään kun konit viedään ja haetaan laitumelta.

Saadaanko me siitä mitään?

Ei tietenkään, HEILLÄ on oikeus kulkea missä vain.

Kun viime viikolla taas kaksi ratsastajaa tuli meidän tietä meidän pihalle, hyppäsin kenkiin ja juoksin heidän peräänsä.

Se on loputtava nyt, me EI olla raivattu metsää ja tehty kallis tie jotta muut voivat käyttää sitä vapaasti, varsinkaan heidän yritystoimintaan.

Pyysivät anteeksi, mutta se ei auta.

Meillä on kyltti joka ilmoittaa yksityisalueesta.

Onko kaikki hevosihmiset lukutaidottomia?

Lukutaidottomia kuten hiihtäjät ja suunnistajat.

Olen päättänyt, että nyt laitan kaikkien kusijoitten kuvat Muhoksen Puskaradioon ja pyydän vaimoja hakemaan miehensä pois meidän pihalta tai sit ne loukutetaan.

Näinhän hekin tekevät, laittavat kuvia naapureitten kissoista Puskaradioon.

Hukassa oleva suunnistaja

Nokkosvohvelit!

Ihan huikea viikonloppu takana.

Aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta koko viikonlopun.

Lämpöäkin on ollut reilu 20 astetta.

Ollaan hengailtu pihalla koko porukka, ihmiset, koirat ja kissat.

Jesperin allas on täytetty ja se on jo uinut siinä ensimmäisen kerran tälle kesälle.

Pyykit on kuivunut pihalla muutamassa tunnissa.

Grilli on käynyt kuumana ja ruoka on nautittu ulkona.

Ollaan istuttu iltaa terassilla ja menty sisälle vasta puolenyön jälkeen.

Aamukahvit on nautittu terassilla ja koiranpennut on leikkinyt ulkona tuntitolkulla.

Tänään tein elämäni ensimmäiset nokkosvohvelit.

Tein vohveleita koska ne voi tehdä pihalla eikä tarvi käryttää paistinpannua sisällä.

Reseptin Googletin.

Lettutaikinan nyt osaan tehdä ilman reseptiä, mutta en tiennyt että nokkoset pitää ryöpätä ennen käyttöä.

 

Poimittiin noin litra nokkoslehtiä jotka ryöpättiin ja huuhdeltiin heti kylmän juoksevan veden alla.

Nokkoset pilkotaan pieneksi silpuksi ja lisätään lettutaikinaan.

Superherkkua

Me nautittiin nokkosvohvelit lettuhillon kanssa ja hyvää oli.

Jopa Jesper tykkäs vaikka se oli ensin hieman skeptinen.

Mä en ole tehnyt nokkoslettuja/vohveleita aikaisemmin, mutta tulen taatusti tekemään niitä uudestaan.

Ja alla kopioitu teksti Marttojen sivuilta koskien nokkosen terveellisyyttä:

Nokkosessa on pinaattiin verrattuna monin verroin enemmän ravintoaineita. Esimerkiksi C-vitamiinia siinä on 175─200 mg/100g syötävää kasvinosaa kun taas pinaatissa vastaava arvo on 45 mg. Nokkonen sisältää myös muita vitamiineja, erityisesti karoteeneja ja erilaisia kivennäis- ja hivenaineita.

Mitä tapahtui?

Yhtäkkiä se tuli, lämpö ja auringonpaiste!

Sain ensimmäiset pyykitkin pihalle tälle vuodelle.

Aurinko kuivattaa

Nyt mulla oli tietysti koirien aluslakanat kuivumassa telineessä kun kuvasin ihmettä, kaikista kamalimmat rievut :-)

Mutta kuten kuvasta käy ilmi, niin aurinko paistaa ja lämpöä piisaa.

Lehdetkin ovat puhkeneet puihin parissa päivässä.

Vielä toissapäivänä ei lehtiä ollut havaittavissa.

Tänään ohjelmassa on terassilla norkoilua kunhan saadaan Krister kotia.

Grillausta, sauna ja kylmää juomaa.

Oikein hyvää pikkulauantaita kaikille ja nauttikaa auringosta niin kauan kun sitä piisaa.

Pääsiäiskakku!

Olen ihan unohtanut kertoa teille tästä ihanasta kuivakakusta jonka tein Pääsiäiseksi.

En ole ikinä syönyt näin hyvää "kuivakakkua".

Tämä on niin mehevä, että se ihan sulaa suussa.

Löysin reseptin TÄÄLTÄ ihan vaan Googlettamalla.

Tein sen meille Pääsiäiseksi ja tämä kakku tulee jatkossa olemaan meidän Pääsiäispöydässä joka vuosi.

Juhannukseksi teen yleensä Sacherkakun jos olen kerinnyt.

Saas nähdä missä seuraava Juhannus vietetään ja saadaanko Sacherkakkua.

Söpöysvaroitus!

Voi Luoja, Igorin ja Bellan pennut on ihania.

TÄÄLTÄ löytyy pentujen oma blogi.

Oltiin niitten kanssa ulkona tänään ensimmäistä kertaa.

(Jesperkin oli eka kerta ulkona kolmeen päivään, se on ollut kotona kovassa kuumenuhassa)

Alma rimpuilee Jesperin sylissä

Krister ja Jesper oli suunnitellut miten ne saa vaihdettua yhden pennun Igoriin.

Niillä oli ajatus, että Igor annettaisi poikakoiran ostajalle ja meille jäisi poikavauva.

Ei taida ihan onnistua :-D

Mutta, onhan ne ihan sairaan ihania.

Jos ei meillä olisi jo koiria, niin kyllä mä tuollaisen karvapallon ottaisin heti.

Meillä on tosiaan Jesper ollut nuhakuumeessa ja kaksi viimeistä koulupäivää sekä todistusten jako jäi väliin.

Eihän poikaa voi kouluun lähettää tartuttamaan kaikille flunssaa.

Onneksi todistuksen saa kansliasta ennen Juhannusta.

Meidän viikonloppu jää lyhyeksi kun mennään töihin sunnuntaina.

Ensi viikkokin on buukattu täyteen töitä.

Hyvä, hyvä!

Nyt pitää tehdä jotain ruokaa perheelle, alkaa jo olemaan vähän nälkä.

Käki!

Mikä se siihen pihalle lensi?

Sehän on KÄKI!

Olen nähnyt käen kerran aikaisemmin.

Olin jotain 10-12 vuotias ja mummin luona Pohjanmaalla.

Se istahti puhelinlangoille makuhuoneen ikkunan eteen.

Kukaan ei tietenkää uskonut mua kun kerroin nähneeni käen, mutta se on taas epäolennaista tässä.

Eilen käki tosiaan istahti meidän askartelemille suuntaviitoille täällä kotona.

Näin kun se lensi terassin kautta olohuoneen ikkunan ohi, luulin että se lentää päin ikkunaa.

Tunnistin sen heti käeksi ja sain onneksi napattua siitä kuvankin.

Jesper ja Kristerkin näki sen.

Krister sanoi Jesperille, ettei niitä näe kuin kerran pari elämässä.

Jesper ihmetteli linnun pientä kokoa, oli luullut sitä suuremmäksi.

Kaikkea sitä näkeekin täällä metsässä.

Krister ja Jesper oli nähnyt ketun toissa viikonloppuna muttei saanut sitä kuvaan.

Pyykit pihalle!

Olen tässä odottanut, että saisin kuivata pyykit pihalla.

Vielä se hetki ei ole koittanut.

Ja kun katsoo sääennustetta, niin ei ihan lähipäivänä tule tapahtumaankaan.

Ihan oikeasti, missä kesä?

Muistellaanpa vähän edellisvuosien kesäkuun alkua:

Viime vuonna oltiin tähän aikaa Kuusamossa ja suunnittelin kesävaatteiden ostoa.

Kuusamossa oli lämmin ja käytiin yhtenä iltana kalassa/piknikillä.

Kuusamo 2016

Vuonna 2015 alkukesä oli yhtä surkea kuin tänä vuonna.

Lämpö huiteli +10 asteessa, satoi ja Lyyli-myrsky kaatoi puita metsässä.

Lyyli-myrsky kaatoi puita meidän metsässä

Vuoden 2014 kesäkuussa kirjoitin trooppisista helteistä ja iltauinneista koiran kanssa.

Istuttiin iltasin terassilla, luettiin ja nautittiin lasi tai pari viiniä.

Ilta-auringosta nauttien

2013 kesäkuun alussa oltiin t-paitasillaan ja shortseissa hyppimässä pomppulinnassa, ja hikistä puuhaa kuulemma on ollut.

Hikistä hommaa

Vuonna 2012 olen taas itkenyt kauan kestänyttä vesisadetta ja +6 astetta.

Sinä kesänä ei edes laitettu terassikalusteita koska satoi ihan koko ajan.

Pieni tauko vesisateesta ja äkkiä ulos syömään jätskiä

Vuonna 2011 kesäkuun alussa on jo alkanut hellejakso ja lämpöäkin on ollut +28 astetta... VARJOSSA!!!

Kuvia en ole ottanut ollenkaa, ehkä mulla oli lämpöhalvaus :-D

Mitä tästä voidaan todeta?

Välillä on lämmin, välillä TOSI lämmin ja toisinaan sataa ja on koleaa.

Mielummin ottaisin sen hellejakson tänne nyt, mutta pienikin lämpö ja tauko vesisateesta olisi ihan mukavaa.

Näillä kuitenkin mennään.